maanantai 9. heinäkuuta 2012

Perhosia ja vähän vatsarutistuksia


 

Nyt tulee tähän alkuun ihan tyttöpostaus, mutta pakko hieman hehkuttaa ostamaani meikkipalettia :D.
Eilen siis ostin alennuksesta tuon yllä näkyvän ihanan Diorin luomivärisetin, jolla tänään sitten söhersin alla näkyvän kesämeikin.


Siinä on vihreää ja turkoosia kevyesti häivytettynä, ja musta rajaus.


Hiukset vaan kieputtelin epämääräisesti.



Mulla on kurkku pikkuisen kipeänä, joten en treenannut tänään kovin kovaa. Ihan paikoillani en kuitenkaan malttanut olla. Tein olkapääpuntin ja vatsalihaksia, sekä pikkuisen lenkin.

Otin kuvan tosi hyvästä vatsarutistuksesta. Se käy ihan vain näin:
Mene makaamaan jumppapallon päälle, mutta älä retkota siinä, vaan pidä ylävartalosi lankkuna,
kuten tuossa yllä olevassa kuvassa näytän.
Rutista itsesi niin ylös, että lapaluut nousevat pallosta, MUTTA älä nouse istumaan asti (katso tuo alla oleva kuva).
Laske itsesi hallityusti vaakatasoon. Toista 20 kertaa ja tee kyseinen määrä kolmesti. Kädet voit pitää rinnalla ristissä,
tai niskan takana - kumpi tuntuu paremmalta. Niskan takana on raskaampi, mutta tehokkaita ovat molemmat,



Lähden nyt kielimatkan vetäjäksi, joten olen 2 viikkoa reissussa. Yritän päivittää matkalta, mutta ihan tätä nykyistä tahtia en voi pitää. Mutta en katoa kokonaan, vaan tiedossa on vain välttämätön tauko olosuhteiden pakosta. Palataan asiaan :) !

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Mukillinen marjoja ja kourallinen lihaskipua


Löysin sunnuntaiaamuna mökkimme pihasta kesän ensimmäiset mustikat. Palasin aamujuoksulta (joka oli tällä kertaa intervallityyppinen ja sisälsi suuria mäkiä) ne bongatessani, joten ei muuta kuin muki kouraan ja mättäälle kyykkimään. Tosin kyykkimiseni oli vähän vaisua, koska olen aloittanut taas loikkatreenit, jotka saavat AINA reidet vinkumaan parin ensimmäisen kerran jälkeen, ja lauantaina olin taas siis loikkimassa. Näin kesällä loikin ulkona. Tällä kertaa käytin Otaniemen urheilukenttää, josta löytyy näppärästi portaatkin loikkia tehostamaan.
Mökin pihassa kasvaa myös metsämansikoita, joita noukin lisäksi mukaan.



Mutta eipä olleet ainoastaan reidet kipeät sunnuntaina, koska intouduin uimaan ihan kunnolla järvessä lauantai-iltana.Tehokkaan loikkatreenin tein siis lauantaina aamulla, ja illalla mökille päästyäni menin uimaan.
Päädyin kokeilemaan uinti-intervallia, eli uin välillä niin kovaa kuin jaksoin ja sitten taas perusvauhtia reippaasti. Suhasin siis keskellä järveä reilu 20 minuuttia, joka  muuten on ihan yllättävän tehokasta, kun vain keskittyy tekemään kunnolla, eikä höllennä vetoja. Homma oli jopa niin tehokasta, että sunnuntaina huomasin hartioiden olevan vähän kipeät. Aika hupaisaa, en olisi heti uskonut!

Tästä se idea sitten lähti...



Kuten aiemmin mainitsinkin, olen nyt muiden kehottamana päätynyt hieman höllentämään terveyslinjaani kesän kunniaksi. Tosin kaipaan jo tiukempaa linjaa, mutta onhan se kiva sortua jätskiin, vaaleaan leipään ja viiniin ;). Ne ovat siis herkkuja, paheitani, joita yleensä karsin, koska niihin myös helposti "repsahdan". Onneksi jäljelle jää vaikka mitä muita hyviä juttuja!


Kipossa kävin jugurttijäätelöllä, mutta eihän se ainoa jätski ole ollut tänä viikonloppuna :P. Parasta se silti on ollut. Ja toisaalta, onhan sitä taas tullut treenattua, joten miksipä ei nauttisi kesästä kaikilla herkuilla, kun treenaminenkin on kuitenkin herkkua :).




Proteiinipatukat ovat olleet ahkerassa täydennysroolissa, jos proteiiniannos on jäänyt muuten pieneksi, tai ruokailuvälit venyvät. Nuo patukat pitävät tosi hyvin nälkää!

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Kesäpäivien sietämätön keveys


Tämä viikko on mennyt erittäinkin rennolla otteella, ja olen tehnyt vaikka mitä kivaa! Olin ensikertaa elämässäni kesäteatterissa ja frisbeegolfaamassa, olen nähnyt päivittäin ystäviä, käynyt yöelämässä, herkutellut, urheillut, pitänyt proteiinipäivän ja ottanut rennosti. Päivät täyttyvät kaikesta ihanasta, enkä meinaa ehtiä edes nukkua. Mutta sepä ei haittaa, koska tämä valon määrä on niin mielettömän energisoivaa!
Tänä vuonna kesäpäivät ovat melkein sietämättömän kepeitä.


Fiskarsin kauneutta
Jep, Nuutille leikkasin lyhyet karvat


Myrsky-muronen





 Kehonkoostumusmittauksen tehnyt Body Fitness-ihminen totesi  viikko sitten mittauksessa ollessani, ettei kesäaikana kannata stressata rasvaprosenteista, vaan syksyllä ehtii sitten hyvin hiomaan tuloksia. Urheilijan rasvaprosentti voi olla ns. tavallista erinomaista alhaisempi, koska rasvasta ei ole monessakaan lajissa hyötyä, joten hieman uskallan tiputtaa, vaikka nyt jo olen urheilijalle hyvässä prosentissa. Tarkoitus ei ole laihduttaa, koska painoa ei voi kytätä siinä projektissa, vaan lihasten olisi määrä kasvaa ja rasvan vähentyä, mikä saattaa jopa nostaa painoa, mutta silti koko pienenee. Koska treenaan jo nyt suuria määriä, täytyy lopullinen silaus tehdä ruokavaliolla. Ihan mielenkiinnosta kokeilen, mutta en kuitenkaan vielä. Nyt on niin upeat kesäpäivät meneillään, että "lipsahdukset" eivät haittaa. Itsetehtyjä "terveysherkkuja" ei edes tarvitse karsia, mutta viini ja jätskit kyllä - elokuussa sitten.



Eilinen sitten lipsahtikin viineilyn ja makkara-juustopainotteisen illan puolelle (ei edes ollut ainoa herkkuilta tällä viikolla) edellisen kehotuksen vuoksi JA lihatiskin myyjän rohkaisemana. Oikein söpö myyjäpoika nimittäin totesi tiskillä empiessäni, että : "nyt täytyy nauttia kesästä, rasvaprosentteja ehtii laskeskella syksyllä". Toteamus aiheutti suurta huvitusta myös ystävässäni, koska oli koomista, että myyjä sanoi juuri täsmälleen sen, miksi olin empimässä valinnan kanssa. Tai ehkä musta paistaa joku terveysintoiluleima vähän liian kirkkaasti...



 
Eikä se ilta jäänyt pelkkään koti-illanviettoon, vaan yöelämään tieni vei :D. Olin kuitenkin tosi nätisti, koska
aamupäivällä starttasin kahden tunnin juoksun kuitenkin.


Tänään sitten hieman tasapainotin alkuviikon herkuttelua, ja pidin vähähiilihydraattisen päivän. Hedelmiä en kuitenkaan koskaan kiellä kyseisinä päivinä. Tällä kertaa hedelmäsalaattiin pääsi myös aprikooseja kiivin, omenan, päärynän ja ananaksen seuraksi.
Tänään treeninä oli tosiaan se parin tunnin juoksu, ja huomenna seuraa loikkatreeni, josta viime sunnuntaina sain kipeät reidet, kun edellisestä kerrasta oli kulunut sen verran taas aikaa. Mutta lihaskipu on tietyllä tapaa mukavaa :D.



Tässä vielä mainiota proteiiniruokaa: kylmäsavulohta sekoitettuna kermaviiliin, basilikaan ja tuoreeseen sipuliin pippurin ja muutaman muun mausteen kera. Koko soossi popsitaan kananmunan ja salaatinlehtien säestämänä.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Valokuvan voima


Kuten tästä blogistakin huomaa, kuvaan paljon. Melkein koko ajan.

Suurimman osan blogikuvista otan iPhonella, jonka kamera on kerrassaan mainio! Sen paras puoli on sen pienuus, ja että se on aina mukana. Sillä voi vieläpä hieman kikkailla, minkä ansioista kuvista tulee aika kivoja. Sen lisäksi mulla on nyt järkkäri (tuo, joka tuossa kuvassa näkyy). Kuvien laatu on toki huomattavasti erilainen, mutta aina sitä ei viitsi mukaan ottaa.

Syy valokuvaamisen on niiden kiehtovuus. Valokuvien avulla hetket jäävät mieleen, minkä vuoksi jonkinlaisen kameran on oltava mukana jatkuvasti. Koskaan ei tiedä miten upean hetken voikaan kokea! Kuvaan siis ihan tavallisinakin päivinä, jolloin ei ole mitään erikoista, mutta kun vähän katsoo tarkemmin, vai tavallisestakin päivästä löytää jotain kiinnostavaa.

 Olen kuvannut vuoden verran huomattavasti enemmän. Olen kiitollinen siitä, että erilaisia hetkiä on tullut ikuistettua - niin surun kuin ilon hetkiä. On tärkeää tiedostaa myös murhe ja vastoinkäymiset, mutta niihin ei saa missään nimessä jäädä rypemään, vaan niistä on haettava voimaa. Niiden jälkeen on aina vahvempi, ja oppinut jotain lisää, ainakin itsestään, kun tuska lopulta oikeasti helpottaa.
Valokuvissa on voimaa, ne puhuttavat, nostattavat tunteita ja herättävät muistoja.


Tässä kulunut vuoteni valokuvin kerrottuna. Tunteita säästelemättä.


Vuosi sitten kesällä 2011

Viime kesä ei ollut kovin onnellinen, koska vihasin sinkkuuttani, mutta tänä päivänä muistan olleeni iloinen.
Olin paljon landella, mistä tämäkin kuva on.


Mulla oli myös lyhyemmät hiukset :).
Tässä kuvassa olen käymässä Seurasaaressa, ja olen vain yleisesti hämmentynyt kaikesta :D.



 Syksyllä 2011

Olen menossa ystäväni lapsen ristiäisiin.
Olin juuri aloittanut uudessa työssäni ja koin olevani itsenäinen sinkkunainen.




Kävin aivan ihanalla Tallinnan matkalla luottoystäväni kanssa. Olen hieman surumielinen, mutta tosi onnellinen päivästä ystäväni kanssa vähän eri maisemissa.

Veden lisäksi kaunis taivas lumoaa aina minut.


Sinkkuus tuntuu taas yksinäiseltä, joten päätän ottaa koiran.
Vähän arka, mutta niin suloinen Nuutti tulee mulle lokakuussa.



Lähden Brysseliin rakkaan ystäväni kanssa itsenäisyyspäivää ennen. Reissu on järjettömän mahtava ja olen super onnellinen.
Matkan jälkeen tutustun miheen, johon rakastun täysin.



Jouluna 2012

Olen rakastunut, mutta epävarma mitenköhän jutussa käy. Jouluna olen hyvillä mielin. Tuossa kuvassa siemailen kirsikkaolutta ja pääni takana on sattumalta valorinkula, kuin joku sädekehä.



Jouluaattona sataa ja joulupäivänä kaatuu puita niin paljon, ettei mökiltä, jossa joulun vietän, pääse pois.



Vuosi vaihtuu ja loppiaisena olen hauskoissa valmistujaisbileissä.
Olen tässä kuvassa onnellisempi kuin ikinä - tai niin ajattelin vielä keväällä.


Talvella 2012

Kaikki tuntuu menevän sirpaleiksi, kun jään taas yksin. Kärsin aivan karmeista sydänsuruista, vaikka olen eronnut pitkästä suhteesta kahdesti, mutta nyt aivan säälittävän lyhyt juttu onkin uskomattoman hajottava. En ole yhtään oma itseni.



Olen onneton...


..ja todella tylsistynyt, vaikka mulla on vaikka miten ihania ystäviä ympärillä. Mutta yksinäiset hetket tuntuvat ikuisuuksilta.







Kun en keksi muuta täyttämään tyhjiötä, päätän ryhtyä kilpaurheilemaan tosissani uudelleen. Otin etäisyyttä miekkailuun lähes puoli vuotta, eli viime kesällä kyllästyin ja siirryin puuhaamaan muita lajeja. Uusi aloitus tuntuu järjettömän raskaalta!




Keväällä 2012

Mutta kuinkas sitten kävikään... Kyllästyn urheiluun ja teen sitä pitkään aivan väärällä mentaliteetilla, väkisin suorittaen, kunnes kadotan treenimotivaationi kokonaan kuukaudeksi. Keskityn enemmän ulkona käymiseen ja karkkien syömiseen vuoden tauon jälkeen (nyt karkit ovat jälleen poissa :D ).


Käyn Pariisissa, kuten joka kevät. Olen tosi tyytyväinen elämääni - siellä, en täällä Suomessa.


Kun palaan Suomeen, käyn todella vaikuttavassa valokuvaäyttelyssä. Se on ensimmäinen askel kohti pirteämpää ajattelutapaa.
Näyttely oli Sophie Callen. Se on nimeltään Take Care of Yourself.
Kuinka vaikuttava yksi taidenäyttely voikaan olla!!

Näyttely kertoo Sophiesta, joka tuli jätetyksi kirjeellä. Sophie oli todella rakastunut, joten kirje tuli yllätyksenä. Hän lähetti sen lukuisille ranskalaisnaisille luettavaksi ja tulkittavaksi, ja heidän tulkinnoistaan hän koosti näyttelyn.
Katsoin näyttelyä melkein itku silmässä, mutta sen jälkeen kuljin yllättävän virkeänä ja uusia ajatuksia täynnä. Seuraavalla viikolla kirjoitin oman kirjeeni, jota ei ole tarkoitettu lähetettäväksi. Se oli puhdistavaa.



Saan Nuutille yllättäen koirakaverin, aivan ihastuttavan tyttösen. Tajuan, että Nuutti tarvitsee toisen koiran, koska se muuttuu aivan täysin toisen kanssa ollessaan. Jatkuvasti nukkuvasta ja häntä alhaalla hiihtävästä karvakasasta kuoriutuukin reipas ja iloinen koira! Ryhdyn harkitsemaan toisen koiran ottamista, ja samoihin aikoihin syntyykin pentue, jossa on eräs Myrsky-pentu...



Vappuna huomaan kehoni muuttuneen... ei kovin kivaan suuntaan.

 Kadonnut treenimotivaatio ja sattumanvarainen syöminen ovat johtaneet, noh, pikkuiseen paisumiseen. Jatkuva pullan ja jätskin mussutus tekevät myös kokonaisvaltaisesti olon nihkeäksi ja väsyneeksi. Päätän aloittaa terveystoukokuun ja bilettäminen saa jäädä.



Löydän treenimotivaation uudestaan, ja palaan vanhaan harjoitusohjelmaan, jota tosin uudistan, parin kuukauden tauon jälkeen. Eikä se tunnukaan enää yhtään niin rankalta kuin kevättalvella!


Samalla rupean todella löytämään myönteisen ajattelun voimaa, jota rakas ystäväni on koko kevään sitekästi kehottanut tekemään (kiitos <3) ja lopetan jatkuvan valittamisen. Käyn mökillä kyseisen ystävän kanssa, ja meillä on aivan mielettömän rento ja ihana päivä kevätauringossa. Treenituloksia rupeaa nopeasti näkymään. Syön taas minulle "normaalisti", eli salaatteja ja hedelmiä, enkä korvaa niitä esimerkiksi leivällä.
Mieli ja keho kulkevat rinnakkain.




Kesällä 2012, eli nyt

Olen täynnä energiaa ja elinvoimaa. Kun olen ryhtynyt ajattelemaan myönteisesti, kaikki on ollut helpompaa, vaikka harmeja toki tulee, kuten normaaliin arkeen kuuluu. Ne eivät vain enää nujerra, vaan ne voi kohdata ja sivuuttaa, ja keskittyä kaikkeen hyvään ja kauniiseen. Tähän auttoi muuten kiitollisuuspäiväkirja. Suosittelen :) ! Ideana siis on kirjata joka päivältä vähintään viisi hyvää asiaa ylös. Ne täytyy löytää vaikka väkisin. Kurjista tunteista voi kirjoittaa, jotta ne eivät jää vellomaan taustalle, mutta teksti täytyy lopettaa hyviin asioihin.

Olen  tyytyväinen nykyiseen elämäntilanteeseeni, minulla ei ole kiire mihinkään, vaikken tiedäkään mitä tuleva tuo, ja pärjään oikein hyvin itseksenikin. Jos joku sopiva löytyy, niin hyvä, mutta väkisin on turha onnea etsiä, eikä sitä voi olettaa löytävänsä toisesta, tai laskea sitä toisen varaan, vaan ensin täytyy löytää onni itsestä. Arvostan ystävien merkitystä enemmän kuin ikinä aiemmin. He ovat ihan kaikki kaikessa. 

Ja bonuksena olen paremmassa kunnossa kuin koskaan, ja tulokset vain paranevat. Tästä on hyvä jatkaa syksyyn, kun sen aika koittaa.



Myrsky tuli lopulta taloon Nuutin, ja kaikkien muidenkin, iloksi.



Enkä voi enää sanoa olleeni onnellisin silloin vuoden vaihteessa ;).


sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Mökkeilyä ja retki Fiskarsiin

Olen ollut tämän päivän mökillämme, eli landella, kuten tapanani on sanoa. Tykkään kovasti lande-elämästä, mutta pienissä määrin, tai sitten mikäli pidempään viipyy, täytyy keksiä reippaita aktiviteetteja. Ihan paikallani en kovin kauaa viihdy, en tosin tänäänkään yhden päivän aikana :).

Aamu alkoi pienellä juoksulla postilaatikolle ennen aamiaista, minkä jälkeen siirryin ulos kahville katselemaan koirien kirmaamista niityllä. Myrsky oli kovn kiinnostunut kupistani.



Suuntasin sen jälkeen Fiskarsiin, ruukkikylään, joka sijaitsee siis landemme "lähellä", eli useiden kymmenien kilometrien päässä, mutta kuitenkin nopean ajomatkan ulottuvissa. Rakastan Fiskarsin tunnelmaa ja kyläkuvaa! Sieltä löytyy boheemia otetta, kaunista luontoa ja vanhanajan kylätoiminnan tuntua. Käyn Fiskarsissa melko usein, kun landelle ylipäätään suuntaan. Tykkään ihan vain vaellella siellä, katsella taidetta ja istuskella kahvilla. Joulutori on muuten siellä riipaisevan tunnelmallinen.

Koska kyseessä on ruukkikylä, koko paikka on veden äärellä, ja kuten olen maininnut,
vesi on minulle tärkeä esteettinen elementti.


¨Taidenäyttelyssä ihmettelyä
Keramiikkaa <3


Fiskarsista löytyy luomupuoti, jossa aina vierailen. Nyt ostin erilaisia papuja,
pähkinöitä ja kuivattuja, rikittömiä aprikooseja.

Valloittava cappucino! Oli muuten ihanan lämmin päivä.


Fiskars-retken jälkeen painelin treenaamaan juosten ja loikkien. Juoksin puolisen tuntia intervallien tahtiin, ja toisen puolikkaan tein mäkivetoja ja loikkatreenin. Kyseinen loikkatreeni on karatemaajoukkueelta bongattu. Olipa tehokas harjoitus, nyt on jalat väsyneet, mutta huomenna menenkin herojalle. En käy usein hierottavana, mutta joskus voi tehdä erityistkehonhuoltoa. Treenin jälkeen söin tuota kuvassa näkyvää Valion proteiinirahkaa (siihen on siis lisätty aika kivasti proteiinia), jonka tuunasin vadelmilla. 


Myöhemmin illalla väsäsin meidän kesäkeittiössä kasvisruokaa. Söin paistettuja vihanneksia (munakoisia, kesäkurpitsaa, kevätsipulia ja paprikaa mausteilla ja öljyllä) tuon kuvassa näkyvän salaatin kera. Nuo lihat eivät muuten ole mulle, koska tänään ei huvittanut syödä lihaa, mutta paistoin ne vain  muille :).

Tästä löytyy vesimelonia, raejuustoa, avomaankurkkua, basilikaa, avocadoa ja salaatinlehtiä.

Jälkkäriksi napsin lehteä lukiessani (Fit-lehti oli kyseessä,  josta tykkään kovasti, oikeasti hyödyllinen vinkkejensä puolesta) kuivattuja, rikittömiä aprikooseja ja parapähkinöitä. Koska noita aprikooseja ei ole värjätty rikillä, ne ovat tuollaisia ruskeita, eikä kirkkaan oransseja, kuten "tavallisesti" on totuttu. Maussa on muuten eroa. Nämä rikittömät ovat makeampia, ja pehmeämmän makuisia. Sopvat lisäksi erinomaisesti vaikkapa puuron sekaan kuorimattomien manteleiden kera. Karkin korvkkeita mulle myös ;).
Parappähkinät ovat aivan ihastuttavan makuisia ja roouskuvia. Sisältävät lisäksi seleeniä, joka vaikuttaa mielialoihin ylentävästi. Yhdistelmänä aivan huippu!



Kaiken kaikkiaan aivan mahtava mökkipäivä, eikä mökkihöperyys ehtinyt iskeä, ainakaan vielä :D !